Istarin historia

Vaikka Istari tulivat salassa ja vaatimattomassa muodossa, alussa, ennen saapumista Keski-Maahan, he olivat mahtavia henkiä. He olivat Maiar, itse maailmaa vanhempia henkiä, ja ensimmäistä rotua joka muotoutui Ilúvatarin mielessä Ajattomissa saleissa. Kuitenkin Keski-Maan heikentyneessä maailmassa Kolmannella Ajalla heitä estettiin käyttämästä voimaa Maiarin tavoin. Heidät oli rajoitettu ihmisten muotoon ja niihin voimiin, jotka oli mahdollista löytää kuolevaisten maailmasta.

Vaikka viiden Istarin sanotaan tulleen Keski-Maahan, vain kolme on nimetty ihmisten historiassa, sillä muiden sanotaan menneen itään, jossa heillä ei ollut mitään osaa läntisten maiden historiassa. Ensimmäisenä nimetty ja eniten ylistetty Neljännellä Ajalla oli Gandalf Harmaa, jota haltiat kutsuivat nimellä Mithrandir, kääpiöt nimellä Tharkûn, ja haradrim nimellä Incánus. Maiana Kuolemattomissa Maissa häntä kutsuttiin nimellä Olórin ja häntä pidettiin kansansa viisaimpana. Tuolloin hän asui Lórienin, Näkyjen ja unien Valtiaan, puutarhoissa, ja usein myös meni Niennan, Säälin ja surun Valtiattaren, taloon. Kun Vala Lórien opetti häntä puutarhoissaan, Olórinin viisaus kasvoi monien Aikojen saatossa yhä suuremmaksi. Myöskin, kun Nienna neuvoi häntä talossaan, joka seisoo Yön Muureilla, hänen viisautensa kasvoi säälillä ja sinnikkyydellä enemmän kuin kuvitella saattaa.

Kaikista Istarista pidetään Gandalfia suurimpana, sillä hänen viisautensa ansiosta Keski-Maan kansat ohjattiin voittamaan Pimeän Herra Sauron, joka toivoi orjuuttavansa heidät. Tässä Gandalfia auttoi Narya, tulen haltiasormus, jonka Cirdan, Harmaitten Satamien isäntä, antoi hänelle, sillä Naryalla oli voima tehdä ihmiset rohkeiksi ja lujiksi. Gandalfin aloitteesta lohikäärme Smaug tapettiin ja Viiden Armeijan, Hornburgin ja Pelennorin taistelut voitettiin. Yksin Gandalfin käden kautta tuhoutui Morian Balrog. Kuitenkin hänen suurin tekonsa oli Sormuksen löytäminen ja Sormuksenkantajan johdattaminen Sormuksen tuhon paikkaan. Tämän seurauksena Sormus tehtiin tekemättömäksi, ja Sauron ja kaikki hänen käskyläisensä ja koko hänen valtakuntansa tuotiin täydelliseen turmioon. Gandalfin tehtävä Keski-Maan päällä päättyi tämän teon seurauksena ja Kolmas Aika päättyi Gandalfin lähtöön Kuolemattomiin Maihin.

Toisena nimetty Istari on Radagast Ruskea, joka asui Rhosgobelissa Anduinin laaksoissa. Radagast oli osallisena Valkoisessa Neuvostossa, joka oli muodostettu seisomaan Sauronia vastaan, mutta vaikuttaa siltä, että hänen suurin kiinnostuksensa oli Keski-Maan kelvarissa ja olvarissa, ja vähän hänestä kerrotaan tuon ajan aikakirjoissa. Hän oli viisaampi kuin yksikään ihminen kasvien ja eläinten tietämyksessä. Sanotaan, että hän puhui monia lintujen kieliä. Jopa Synkmetsän Metsähaltiat, beorningit ja Fangornin metsän vartijat, mahtavat entit, puhuivat kunnioituksella Radagast Ruskean viisaudesta, sillä metsäntietämyksessä ei hänellä ollut vertaistaan.

Istarista viimeisenä nimetty on Saruman Valkoinen, jota haltiat kutsuivat nimellä Curunir, 'Taituri'. Kun Istari muodostettiin, katsottiin Saruman heistä mahtavimmaksi. Monien vuosisatojen ajan Saruman vaelsi Keski-Maassa etsien innokkaasti keinoa tuhota Pimeän Herra Sauron, mutta ajan myötä hänestä tuli ylpeä ja hän halusi valtaa itselleen. Vuonna 2759 Saruman tuli Rautapihaan, ja Beren, Gondorin silloinen käskynhaltija, antoi hänelle Orthancin tornin avaimen, sillä ajateltiin, että Istari auttavat Gondoria ja rohirrimia sodassa örkkejä, itäläisiä ja mustainmaalaisia vastaan. Kuitenkin Saruman teki siitä väkevän pahuuden voiman paikan, ja kutsui luokseen örkkilegioonia, Uruk-Hain, mustainmaalaisia ja puolörkkejä. Rautapihassa hän nosti salkoon hirmuvallan lippunsa, aavemainen valkea käsi mustalla pohjalla. Ylpeydessään hänestä tuli typerä, kunnes hän joutui Sauronin, joka hallitsi paljon mahtavampaa noituutta kuin hän itse, ansaan johdattamaksi.

Niin mahtavimmasta Pimeän Herraa tuhoamaan tulleesta Istarista tuli hänen käskyläisensä. Kuitenkin Sarumanin valta joutui enttien suuttumuksen, rohirrimin ja huornien urheuden ja Gandalfin viisauden hävittämäksi. Entit tuhosivat Rautapihan, rohirrim ja huornit hänen armeijansa, ja Gandalf rikkoi hänen sauvansa ja otti hänen taikavoimansa pois. Niin alas vajosi Saruman, että häviössään hän janosi merkityksetöntä kostoa pienessä Konnussa, missä hobitit, hänen vihollisistaan vähäisimmät, asuivat. Tässä säälittävässä yrityksessä saada valtaa hobitit voittivat Sarumanin, ja hän joutui oman palvelijansa, Grima Kärmekielen, tappamaksi. Kun Saruman kuoli, hänen ruumiinsa kuihtui lihattomaan muotoon. Siitä tuli nopeasti ihoa, kallo ja luita, jotka olivat kääriytyneet repaleiseen viittaan, ja siitä nousi pylväs harmaata usvaa. Hetken, sanotaan, tämä harmaa Sarumanin Maia-hengen muoto seisoi hänen maallisten jäännöstensä yllä, kunnes tuli tuuli, ja se katosi.